Aika kuluu ja valuu ohi kuin mikä tahansa muukin. Se tekee kaikista ihmisistä ihan voimattomia. Mä voin kohta pahoin.
Kerron jotain muijasta, joka tätä blogii kirjottaa:
Nimi: Becky tai Pam. Kumpaakin tottelee.
ikä: viistoista vuotta
Mä haluun löytää jengin mun ympärille. Ihmisii, joil on omat ajatukset ja asenteet. Ei mitää itsekkäitä paskoi, joille riittää vaa oma seuransa. Haluun ihmisii, jotka on valmiit olla mun seurassa. Muita nuorii, jotka viihtyy kadul. Mä rakastan tanssimista ja kitaransoittoo. Mä rakastan kävelemistä, suutelemista. Mä rakastan sitä, kun on lämmin. Mä voin pahoin talvel, koska sillon tuntuu, et paleltaa. Talvel kukaan ei rakasta mua. Mun omatki tunteet jäätyy ja jäädyn iteki läppärin ääreen unelmoimaan. Mul oli kundi. Sen kädet poltti ihanasti. Yks kerta. Vitun runkku. Mä haluun ihmisii joihin voi oikeesti luottaa. En luota helposti, mut tykkään kiertää kädet ympärille ja tuijottaa suoraan silmiin. Oon kokenu asioit, joist en haluu enää puhuu. Oon itkeny itteeni uneen.
Mä oon myös kokenu asioit, jotka sais muut nii kateellisiks et ne kuolis, jos ne vaan tietäis. Jos ne tuntis samoin ku mä. Koen tän maailman aina ihan vitun täysil. Mä saatan olla ihan onnessani, jos saan kävellä yöllä katulamppujen alla. Mä saatan olla ihan maassa, jos se ihminen ei vastannukkaan mun soittoon. Elämä on luotu elettäväks.
Tää blogi tulee kertoo ihan oikeesta elämästä. Ei mikään novelli. Päinvastoin. Mut saa lisää kamuks ja haluun lukee muidenki blogeja. Oikeesta elämästä. :)
Nimi: Becky tai Pam. Kumpaakin tottelee.
ikä: viistoista vuotta
Mä haluun löytää jengin mun ympärille. Ihmisii, joil on omat ajatukset ja asenteet. Ei mitää itsekkäitä paskoi, joille riittää vaa oma seuransa. Haluun ihmisii, jotka on valmiit olla mun seurassa. Muita nuorii, jotka viihtyy kadul. Mä rakastan tanssimista ja kitaransoittoo. Mä rakastan kävelemistä, suutelemista. Mä rakastan sitä, kun on lämmin. Mä voin pahoin talvel, koska sillon tuntuu, et paleltaa. Talvel kukaan ei rakasta mua. Mun omatki tunteet jäätyy ja jäädyn iteki läppärin ääreen unelmoimaan. Mul oli kundi. Sen kädet poltti ihanasti. Yks kerta. Vitun runkku. Mä haluun ihmisii joihin voi oikeesti luottaa. En luota helposti, mut tykkään kiertää kädet ympärille ja tuijottaa suoraan silmiin. Oon kokenu asioit, joist en haluu enää puhuu. Oon itkeny itteeni uneen.
Mä oon myös kokenu asioit, jotka sais muut nii kateellisiks et ne kuolis, jos ne vaan tietäis. Jos ne tuntis samoin ku mä. Koen tän maailman aina ihan vitun täysil. Mä saatan olla ihan onnessani, jos saan kävellä yöllä katulamppujen alla. Mä saatan olla ihan maassa, jos se ihminen ei vastannukkaan mun soittoon. Elämä on luotu elettäväks.
Tää blogi tulee kertoo ihan oikeesta elämästä. Ei mikään novelli. Päinvastoin. Mut saa lisää kamuks ja haluun lukee muidenki blogeja. Oikeesta elämästä. :)
